Milestone

Milestonella  kulunut vuosi on työskennelty rakentaen työyhteisöjä, joissa tuottavuus ja hyvinvointi kulkisivat samassa mielessä ja kehossa. Hyvinvointi syntyy  mielestämme siitä, kun ihmistä kohdellaan ihmisenä, ei resurssina, kuluna tai välineenä. Kuluneen vuoden aikana olemme keskittyneet monien asiakasorganisaatioidemme kanssa  100% vastuun jalkauttamiseen osaksi organisaatioiden toimintakulttuuria. Tekemisen tavoitteena on ollut ajattelun ja sitä kautta tekemisen suuntaaminen kohti tilannetta, jossa jokainen yksilö ajattelisi:  ”Kun tulen tietoiseksi, tulen vastuulliseksi valita sen vaihtoehdon, joka lisää hyvinvointiani ja rakentaa sitä tekemistä ja yhteistyötä, johon olen päättänyt sitoutua.”Vastuun teemaan liittyen julkaisimme vuoden alusta Milemapping –kartoituksen, jonka avulla voidaan kartoittaa ja tukea yksilön toiminnan vastuullisuutta. Olemme erittäin innostuneita tästä työkalusta, koska havaintojemme mukaan se on ainoa vastaava työkalu, joka painottaa nimenomaan yksilön vastuuta hyvinvoinnissa. Peruslähtökohtana kartoituksessa on saada tietoa perinteisten työhyvinvointikyselyjen tapaan organisaation nykytilasta, mutta sen lisäksi antaa jokaiselle vastaajalle kartoituksen pohjalta rakennetun oman henkilökohtaisen kehittymissuunnitelma: Näin voin vaikuttaa omaan hyvinvointiini.

100% vastuun toteutuminen näkyy arjen pienissä tekemisissä. Silloin, kun en esimerkiksi ymmärrä mitä toinen puhuu, tarkennan. Jos en tiedä, miten voisin kehittää toimintaani, pyydän palautetta.  Jos epäilen, että kollegani ei voi hyvin, menen juttelemaan hänen kanssaan.  Arki on täynnä tilanteita, joissa voimme tehdä valintoja, jotka edesauttavat omaa ja lähimmäistemme hyvinvointia.

Me Milestonessa  halusimme tehdä joulun aikaan jotain erityistä yhdessä. Päätimme etsiä ihmisiä, joille voisimme tuoda hyvää mieltä edes pieneksi hetkeksi. Vanhusten huollon määrärahojen niukkuudesta ja vanhusten yksinäisyydestä puhutaan paljon. Tahdoimme omalta osaltamme ilahduttaa muutamaa seniorikansalaista lähellämme.

Vastuutempaus 7.12.2011

Pieni pirteä pakkanen sävytti itsenäisyyspäivän jälkeisen keskiviikon aamutunnelmaa saapuessamme Kanervakotiin, joka on Espoossa sijaitseva 27 -paikkainen hoivakoti. Meitä odotteli parisenkymmentä senioria valmiina osallistumaan yhteiseen ohjelmaan.

Taustatietoina olimme saaneet kunkin asukkaan lapsuuden paikkakunnan, harrastukset ja läheisimmät ihmiset. Milestonen valmennusjohtaja Mikko Aalto oli tehnyt kustakin koskettavan runon, jonka osuvuus mitattiin kyynelillä, silmien kirkastumisella tai kiitollisilla sanoilla. Aamupäivän aikana lausuttiin runoja, lauleltiin joululauluja ja muisteltiin menneitä muisteluharjoituksen avulla. Mukaan olimme ottaneet esineitä 1950–1960 –luvuilta ja seniorimme pääsivät muistelemaan niiden avulla omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan.

Yhteisen laulu- ja runohetken jälkeen siirryimme vielä yläkertaan tapaamaan yläkerran asukkaita. Joululaulujen lomassa lakkasimme halukkaiden asukkaiden kynnet hienoiksi ja kiiltäviksi. Oli mukava katsella iloisia ilmeitä, kun seniorit katselivat uudistuneita kynsiään ilahtuneina. Lopuksi kävimme ulkoilemassa muutaman rohkean asukkaan kanssa, jotka uskalsivat uhmata jäätyneitä kadunpintoja.

Tunne meille ohjelman järjestäjille oli sanoinkuvaamaton; ilo ihmisten silmissä ja yllättyminen henkilökohtaisesta huomiosta oli sydäntä lämmittävää.

Tempauksen jälkeen jokainen meistä pystyi varmasti yhtymään vanhaan sanontaan”Antaessaan saa”.

Varmaa on, että päivä oli ikimuistoinen meille kaikille.

Seuraava vastuutempaus järjestetään elokuussa 2012 koulujen alkaessa. Jalkaudumme liikenteeseen turvaamaan pienten ihmisten ensimmäiset koulutaipaleet, tähän vastuupäivään haluamme haastaa mukaan myös asiakasyrityksemme ympäri Suomea.

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä p. 020 7739 630.

Onnittelu Kanervakodin Seijalle vielä näin nimipäivänä (13.12.2010)!

SEIJA

Tässä se maailma avautuu eteeni
lehtien sivuilta
jotkut sanovat, että katson TV:tä
ja he ovat väärässä
minä en katso TV:tä, vaan ohjelmia
ja sitten minä mietin, ajattelen ja pohdin,
oivallan
niin kuin tämänkin: katson ohjelmia

Ja sitten tulee Piia
ja me puhumme
kuin äiti ja tytär
ja kuin kaksi aikuista, vaikka välillä mietin:
kumpi on se aikuinen
no, kumpi tahansa
riippuu tilanteesta
ja hän lähtee
Ja minä vaivun maailman syleilyyn
otsikoissa, kuvissa ja artikkeleissa

-Mikko Aalto -