Kävin keskustelun erään yrityksen toimitusjohtajan kanssa. Meillä oli ollut luottamuksellinen yhteys jo tovin. Olimme oppineet arvostamaan toisiamme, vaikka emme läheskään aina olleet asioista samaa mieltä.
Toimitusjohtaja oli tehnyt monella mittapuullaa arvioituna hyvän uran. Onnistumisia oli monia ja myös elämään kuuluvia ikäviä kokemuksia. Nämä vastoinkäymiset olivat opettaneet hänelle yhden tärkeän asian: ”Kusipäiden kanssa ei kannata tehdä hommia.” Tämä ilmeni hänen toiminnassaan periaatteena, että kerran voi pettää lupauksen, mutta sen jälkeen saa mennä.
”Kyllä maailma on täynnä hyviä tyyppejä, joiden kanssa voi sen sijaan tehdä töitä.”
Uskomuksilla on elämässä tapana muuttua. Ne palvelevat meitä aikansa, kunnes tulevat toimimattomuutensa takia tiensä päähän. Näin oli käynyt toimitusjohtajallekin. Vastaan oli tullut henkilö, josta kusipäisyydestä huolimatta hän ei halunnutkaan luopua. Uusi, hankalalta tuntuva kysymys oli noussut eteen: Mitä sitten teen, jos en voikaan vain poistaa ihmistä elämästäni?
Ratkaisu, mihin toimitusjohtaja päätyi, oli yksinkertainen, mutta hänen maailmassaan täysin uusi. Hän kutsui henkilön kahville, joka venyi useamman tunnin mittaiseksi. Keskustelun päätyttyä toimitusjohtaja soitti minulle melkoisen kiihkon vallassa. Ei, tunnekuohu ei ollut raivoa, vaan intoa. Sain juuri ja juuri vastattua puhelimeen, kun hän täräytti: ”Tiedätkö mitä Elina, kusipäiden kanssa todellakin kannattaa tehdä hommia!” Olin tottunut mielenkiintoisiin, suoriin avauksiin henkilön osalta ja jäin siksi kuuntelemaan. Toimitusjohtaja oli sylkäissyt mielipiteensä henkilön toiminnasta avaussyöttönä, mistä oli seurannut puolin ja toisin kovaa laukomista ja taklauksia. Ja niin kuin kaikissa hyvissä tarinoissa, yllättäen tuli se maaginen hetki, kun toinen veti äkkijarrutukset ja kysyi:
"Onko meillä tässä keskustelussa joku yhteinen päämäärä, vai onko tarkoituksena vain syötellä?".
Yhdestä kysymyksestä keskustelu oli saanut aivan toisenlaisen luonteen. Oli löytynyt yhteinen maali, sama puoli, mikä ei tarkoittanut sitä, että olisi pitänyt olla samaa mieltä. Oli syntynyt uteliaisuus kysyä ja kuuntelemalla ymmärtää toisen motiiveja. Ja ensimmäistä kertaa oli nähty toinen henkilö uudessa valossa, ei kusipäänä, vaan ihmisenä, jolla oli oma tarina ja ajatuksia, joihin saattoi samastua.
Oman tulkinnan avoimena pitäminen toisesta ihmisestä on yllättävän vaikea taito. Vedämme johtopäätökset ihmisestä usein muutamassa sekunnissa, lukitsemme tulkintamme, reagoimme tunteella ja lopulta kohtaamme ihmisen itse määrittelemässämme valossa. Tällä heijastuksellamme ihmisestä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen ihminen oikeasti on. Kusipää-leiman voi siis saada kuka tahansa meistä ja vielä hämmästyttävän nopeassa ajassa. Paljon vaikeampaa on ristiriitatilanteissa säilyttää avoin suhtautuminen ihmiseen.
Tutkimuksen mukaa anteliaat tulkinnat toisen ihmisen motiiveista, sanoista ja teoista vahvistavat luottamusta. Ne myös palvelevat itseä, koska ”avoimin mielin” toisen kohtaaminen synnyttää todennäköisemmin rakentavaa vuorovaikutusta.
Tämän päivän yksi uusi ismi on luottamus. Siitä puhuvat poliitikot, työelämän vaikuttajat, tutkijat, konsultit, yritysjohto ja työntekijät. Puhetta on paljon, mutta mitä ovat ne teot, jotka aidosti synnyttävät luottamusta? Määritelmiä on monia, mutta yksi keskeinen asia nousee mm. Brene Brownin tutkimuksista.
Luottamusta herättää ihminen, joka valitsee rohkeuden mukavuuden sijaan ja tekee sen, mikä on oikein sen sijaan, mikä on helppoa, tai nopeampaa.
Tarinan toimitusjohtaja oli saanut suuren opin elämässään. Hän tajusi, että ristiriitoja kohti meneminen, toisen ihmisen kohtaaminen ilman omia ennalta annettuja leimoja, utelias kuunteleminen ja eri mieltä oleminen yhteistä hyvää etsittäessä olivatkin osa hyvää työelämää. Siinä itsekin hioutuu, kun uskaltaa vaikeissa tilanteissa katsoa kohti, eikä poispäin. Ja lopulta keskinäinen tuntemus ja luottamus syvenee, mikä taas mahdollistaa vaikeiden asioiden käsittelyn myös tulevaisuudessa.
Entä jos suomalainen työkulttuuri muuttuukin tuottavammaksi ja hyvinvoivemmaksi avoimin mielin ristiriitoja kohti menemällä, eikä niitä välttelemällä?
Elina toimii Milestonen toimitusjohtajana sekä kulttuurimuotoilijana.
Elina Aaltolainen-Harjuoja
040 504 4707