• Elina Aaltolainen-Harjuoja

Ihminen on noussut työelämän keskiöön

Ihmiset tekevät kaiken sen, mikä yrityksissä on arvokasta. Kuitenkin monet johtamisopit unohtavat ihmisen monipuoliset ulottuvuudet tuloksellisen toiminnan tärkeimpänä voimana.

Parhainkaan strategia ei tuo menestystä, mikäli ihmiset eivät toiminnallaan edistä tavoitteiden toteutumista. Kaikki menestys tai menestymättömyys, onnistumiset ja epäonnistumiset ovat suoraan johdettavissa siitä, millainen käsitys yrityskulttuurissa on ihmisistä.

Viimeaikaisessa keskustelussa ihminen ja ihmisyys ovat nousemassa taas keskeisiksi. Johtamistutkimus osoittaa, että näin tapahtuu 25–30 vuoden välein. On jo korkea aika!


Korona uudisti ajattelua

Pandemian myötä havaittiin ihmisen läsnäolo työyhteisöissä entistä monipuolisemmin. Teams-palaverien taustalla vilahteli lapsia ja puolisoita, koiria ja kissoja, ruudun takaa paljastui arjen tilanteita ja ilmeni yllätyksiä.


Toisaalta koronan etäyhteydenpito muistutti ihmisille, miten tärkeää inhimillinen vuorovaikutus työssä on. Moni koki virtuaalisen vuorovaikutuksen ainakin aluksi etäisenä ja kovanakin. Osalle se saattoi olla ensin helpotus, mutta pidemmän päälle yksinäisyys ja arjen palloseinän puuttuminen alkoivat laskea työn motivaatiota ja kaventaa omaa ajattelua.

Pandemian myötä ihmistä ja inhimillistä vuorovaikutusta työelämässä alettiin katsoa uusin silmin.

Ilmiö on vahvistunut voimakkaasti työelämässä koronarajoitusten poistumisen jälkeen, kun hybridityö ja fyysinen vuorovaikutus antavat taas uutta ajattelemisen aihetta.


Ihmiskäsityksen merkitys

Olen havainnut työssäni, että ihmiskäsityksen merkitystä ei aina ymmärretä:

Jatkuvien muutosten ja globaalien haasteiden takia todetaan, että entisin menetelmin ei enää menestytä. Markkinaympäristön muuttuessa yhä haastavammaksi ja kilpailun kovetessa työkalupakista kaivetaan esiin kuitenkin vanhat työkalut. Aletaan esimerkiksi puhua tehokkuudesta ja tuottavuudesta.


Pian ihmetellään, miksi siilot eivät häviä, yhteistyön tavoitteissa ei onnistuta eikä henkilöstökokemus parane. Väitän, että syynä on kapea ihmiskäsitys.

Tehokkuus on ihmisen toiminnan seuraus, ei syy.

Jos kohtelemme ihmisiä kovin mekaanisesti tuotannontekijöinä, emme ruoki heissä innostusta pyrkiä kohti parhaita suorituksia.


Rikas kuva ihmisestä

Miten meidän pitäisi nähdä ihminen, jotta hänelle syntyisi halu ja kyky toimia mahdollisimman tehokkaasti?

Viime aikoina monet ovat uudelleen havahtuneet siihen, että ihmisten rikas erilaisuus on todella tärkeätä. Erilaisuuden ymmärtämistä on hyödynnetty keskustelussa uusista työn tekemisen tavoista. Parhaimmillaan tiimit ovat löytäneet joustavia työntekemisen tapoja ja löytäneet keinoja parantaa keskinäistä vuorovaikutusta ja asiakkaan palvelua.

Ehkä suurin myönteinen ihmiskuvaan liittyvä muutos korona-aika oli ihmisen näkeminen vastuullisena olentona. Työt eivät jääneet tekemättä, vaikka kukaan ei ollut ruudun äärellä valvomassa.

Pienten, ihmistä huomioivien asioiden voima yrityskulttuurissa on myös korostunut.

Myönteinen vuorovaikutus ja arkinen huomioiminen, pienet sanat ”kiitos, miten voit ja voinko auttaa”, kantavat vaikeuksien ylitse.

Lopulta olemme päätyneet myös arvopohjaisten kysymysten äärelle kuten ”miksi elän” ja ”miksi toimin”. Nämä kysymykset nousivat esille, kun totuttu elämänmeno ainakin tilapäisesti mullistui.


Ihmisiä työpaikalla

Murroksen hallitsemiseksi ja johtamiseksi inhimillinen ihmiskäsitys on tehokas työkalu. Me olemme ihmisiä työpaikallakin. Mutta millaisia?

Ensinnäkin: se mitä ajattelemme ja teemme, vahvistuu. Jospa siis ajattelisimme ihmistä tuntevana olentona, joka on utelias, oppiva, kehittyvä ja arvokas.

Tällainen asenne vahvistaa yrityksen myönteistä toimintakulttuuria. Näin isojakin asioita voi olla paljon helpompaa muuttaa kuin ennalta odottaisi.

Jos taas epäilemme ihmisiä ja pidämme jokaista potentiaalisena alisuoriutujana, toiminta keskittyy kontrolliin ja käskemiseen. Sellaisella on negatiiviset seurauksensa yrityskulttuuriin, mikä heijastuu kaikkeen yrityksen toimintaan – myös asiakaskokemukseen.


Hedelmälliset peruskysymykset

Ihmiskäsityksen kautta päädymme perustavien kysymysten äärelle. Onhan selvää, että meillä on jo olemassa ihmiskäsitys kaikessa toiminnassamme ja kaikissa kohtaamisissamme. Se on palvellut meitä tähän asti.

Ihmiskäsityksen pohdinta tarjoaa välineen päästä syvemmälle. Se auttaa hahmottamaan, mitä minä oikeastaan ajattelen itsestäni ja toisista. Käsitys ihmisestä on modernisoitunut jatkuvasti, mutta uskomuksemme eivät aina ole seuranneet tätä kehitystä, vaan toimimme vanhentuneiden uskomusten perusteella.

Usein voi kysyä yksinkertaisesti: miten määrittelisin ihmisen, jos ulkoavaruudesta tullut ufo kysyisi: ”Millainen olento ihminen on?".

On tavattoman hedelmällistä ottaa hetki aikaa, syventyä ja pohtia tätä kysymystä. Mitä enemmän asiaa ajattelee, sen vähemmän itsestään selviksi vastaukset käyvät.


Elina Aaltolainen

Kirjoittaja on MIlestonen pääomistaja ja toimitusjohtaja

Elinan missiona on muuttaa työelämän ihmiskäsitys inhimilliseksi.

Milestonen inhimillinen ihmiskäsitys -malli auttaa johtajia tarkastelemaan kriittisesti omaa ihmiskäsitystään yhdeksän, työelämän kannalta keskeisen ihmisyyden osa-alueen kautta. Malli ohjaa johtaja roolissa työskenteleviä monipuolistamaan tulkintoja, toiminta- ja reagointitapoja yllättävissäkin ihmistenjohtamistilanteissa.