Jäin seurakuntatyöstä opintovapaalle vuoden alusta ja lupasin itselleni, että saan tutkimuksen ohella toteuttaa projektit, jotka tulevat mieleeni.
Valittu asenne teki tehtävänsä ja aikaa avautui tutkijakammion lisäksi musiikkiprojekteille, projektitöiden hakemiselle ja yritysideoille.
Avoin asenne projekteille nousi tarpeesta avata ikkunoita omaan elämään, koska tulevaisuus näytti työelämän saralla vain rutiinien toistamiselta. Tunne paikalleen pysähtyneisyydestä ahdisti.
Kevään aluksi asetin yhdeksi tavoitteeksi selvittää opintovapaan aikana mitä kertyneellä ammattitaidollani voisi tehdä yrityskontekstissa. Itsetutkistelu on merkittävää, mutta omat vahvuudet ja heikkoudet käyvät ilmi nopeiten vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa.
Itsereflektion, kirjallisuuden ja yritysten kotisivuihin tutustumisen perusteella syntyi päätös hakea töitä henkilöstöhallinnon alalta. Tutuilta kysyin muutamia referenssejä, joihin yhteen tartuin, mutta pyytämättä suosittelua. Oli saatava löytää tie itse.
Referenssin kautta päädyin Milestone Oy:n kotisivuille ja kiinnostuin niin, että hain viikon sisällä kirjastosta neljä yrityksen perustajan kirjoittamaa kirjaa. Ansioluetteloa päivitin niin, että se kuvasi osaamistani erityisesti projektihallinnan ja koulutuksen alueilla.
Huhtikuussa otin yhteyttä Milestonen toimitusjohtajaan seuraavalla sähköpostilla:
Hei Elina Aaltolainen-Harjuoja,
kirjoitan teille kysyäkseni mahdollisuutta tapaamiseen ja mahdolliseen työskentelyyn/harjoitteluun yrityksessänne.
Olen 36-vuotias teologi, jolla on vuosien kokemus seurakunnallisesta palvelutyöstä, projektien vetämisestä ja ihmisten johtamisesta vapaaehtoisorganisaatiossa.
Olen uranvaihdoksen äärellä ja kiinnostuin yrityksestänne läheisen vinkistä. Koen, että kokemukseni ja taitoni soveltuisivat erinomaisesti siihen mitä yrityksenne tekee.
Olisiko teillä kiinnostusta ja mahdollisuutta tavata? Voin tulla käymään toimistollanne tai vaikkapa jossain kahvilassa, jos se sopii paremmin.
Liitteenä on ansioluetteloni ja kuva.
Ystävällisin terveisin, Eero Pihlava p. 0442025460
Odotin vastausta kuin kuuta nousevaa, sillä olin nähnyt vaivaa asian eteen. Avautusivatko ikkunat? Toimitusjohtaja vastasi samana päivänä klo: 20:31: “Ei.”
Elina vastasi tietysti lainausta kauniimmin ja monisanaisemmin, mutta kokemuksessani vastaus tiivistyi mainittuun kahteen lyhyeen ja tylyyn kirjaimeen. Ei kiinnostusta, ei tapaamista.
Työhaun saralla plakkarissa oli tuona iltana noin kymmenen lähetettyä työhakemusta ja eräs videohaastattelu. Haastattelun perusteella saadun palautteen mukaan olin vakuuttava ja varma luonteelta, mutta kompetenssia puuttui. Nyt samaa mieltä oli myös Milestonen toimitusjohtaja.
En tiedä oliko se epätoivoa vai pelkäämättömyyttä, mutta, ta daa, päätin toimitusjohtajan pakkien jälkeen lähestyä Milestonen perustajaa Mikko Aaltoa.
Kynnystä madalsi se, että olin lukenut hänen kirjojaan, huomasin Mikon olevan teologi, jolla oli uranvaihto takana ja lisäksi meillä oli vielä muutama yhteinen tuttu Facebookissa. Töitä en kysynyt, koska tiesin vastauksen jo asiaan.
Viikko viestittelystä Elinan kanssa ja olin kahvilla Mikon kanssa Innovation House Finlandin tiloissa. Palaverin aluksi puhuimme niitä näitä ja Mikko esitteli paikkoja. Istuessamme alas kerroin tavoitteistani. Seuraavassa Mikko piirsi väkkyröitä valkotaululle ja kysyi mitä mieltä olen niistä. Olin ymmärrystäni testaavasta kysymyksestä hämilläni, vaikka olin ennakolta valmistautunut tapaamiseen kuin työhaastatteluun. Alkutakeltelun jälkeen kerroin mitä ajattelen.
Seuraavassa keskustelimme harjoittelusta Milestonen Nextmile-palvelun puolella ja ehdotin keskustelun aikana, että teen töitä vaikka palkatta. Niin avautui kahden kuukauden harjoittelu yrityksessä, josta olin tavoitellut työpaikkaa.
Ilmaisuus auttoi tietenkin asiaani. Joku ehkä ajattelee, että tein liian halvalla – yrittäjänä ja ilman laskutusta. Ehkä, mutta tavoitteeni ei ollut välittömästi tienata, vaan avata ovia ja ikkunoita, jotta voisin tutustua yritysmaailmaan, ammattitaitooni ja uusiin ihmisiin. Harjoittelun aikana minulla oli mahdollisuus myös työstää väitöskirjaa ja kehittää yritysideoita.
Vuoden 2018 touko- ja kesäkuu olivat raikkaita ja lämpimiä. Tutustuin asiantuntijatyötä tekevään konsulttitoimistoon ja sen loistaviin työntekijöihin. Näin käytännössä mitä yrityskulttuuria muotoilevan yrityksen toiminta pitää sisällään. Itselleni tärkeintä oli kasvanut itsetuntemus ammattitaitoni osalta.
Kokemustaustastani nousi esille asioita, joita en ennen harjoittelua pitänyt niin merkittävinä. Musiikkiharrastus ja radio-ohjelman sisällön tuottaminen olivat pieniä projekteja, joita olin vapaa-ajalla ja työni vastuiden seassa tehnyt. Uudessa kontekstissa tehty työ paljastui merkittävän tietotaidon oppimiseksi.
Vuorovaikutuksessa ja erityisesti palautteen kautta ymmärsin mitä vahvuuksia minulla on ja niin ohjauduin harjoittelun aikana pääasiassa viestinnän pariin. Toin harjoittelupaikkaani myös heikkouteni ja tietämättömyyden määrä paljastui uuden edessä entistä suuremmaksi. Niitä työstän työvuosieni ajan.
Raikas kevät ja lämmin kesä ovat takana. Mökkiä on fiksailtu ja yrityskin perustettu. Tämä päivä painuu omaan työhistoriaan eräänlaisena virstanpylväänä. Aloitan työt Milestone Oy työntekijänä. Onnistuin sittenkin työnhaussa ja olen yrityksessä, johon todella halusin. Samalla opintovapaan yhdestä sivuprojektista tulee tässä hetkessä päätyöni ja muut projektit jäävät taka-alalle.
Tänään on myös välikiitosten aika ja kohdistan ne Antti Harjuojalle avoimuudesta ja luottamuksesta harjoitteluni aikana. Sain olla se apina, joka kokemattomana neuvoo suuren määrän natsoja omaavaa myyntityössä. Olen vastannut rohkeasti avoimiin kysymyksiin henkilöstön palavereissa, vaikka vieressä on istuneet voisivat täyttää kuulijoiden ajatuksia minun lauseita merkittävämmällä sisällöllä. Ylipäätän sain tehdä monipuolisesti asioita harjoittelun aikana.
Lopuksi. Kirjoitukseni tavoite on kertoa työnhausta ja yksilöllisestä tavasta osoittaa työnantajalle soveltuvuus tehtävään. Patsastella en kuitenkaan tahdo – liittää itseeni positiivisia määreitä (esim. periksiantamattomuus), jotka ovat tavoiteltavia ja joista ajattelisin, että muilla on niitä hieman minua vähemmän. Olen kirjaimellisesti opintien alussa, reppuselässä ja keltainen noviisin snapback päässä. No, lippikseni on todellisuudessa musta ja siinä lukee Nike.
Toivon, että esimerkkini voisi rohkaista heitä, jotka empivät ja asettavat työpaikalla tai työnhaussa itselleen kynnyksiä, joita toisten silmissä ei ole olemassa. Antaudu vuorovaikutukseen senkin pelossa, että paljastut kyseisessä asiassa tietämättömäksi tai harkisemattomaksi. "Ei" tai päin persettä on rikkaampi kokemus kuin epäonnistumisen pelko.
Kirjoittaja Eero Pihlava toimii Milestonessa kulttuurimuotoilijana ja sisällöntuottajana.
Ota yhteyttä Eeroon kun haluat organisaatioosi (tai tiimiisi) yllä kerrottua rohkeaa ja uuteen heittäytyvää tekemisen meininkiä.
044 202 5460
eero.pihlava@milestone.fi