Siksi haluan puhua sinulle tuolista, huolista, kuorista, ruorista, muorista ja vuorista
Tuoli on hyvä paikka pysähtyä ja ottaa yhteys itseen. Isoissa myllerryksissä normaali ihminen reagoi tilanteisiin erilaisilla tunteilla. Poikkeustilanteissa tunteet voivat olla erityisen voimakkaita. Ne ovat ikään kuin hälytysjärjestelmä, joka kertoo, että nyt on huomioitava jotain, mutta ei välttämättä kerro, mitä se jotain on. Tunteiden kohtaaminen ja hyväksyntä avaa solmun ja auttaa vastaamaan, mitä tarvitsen tai tarvitsemme tässä tilanteessa. Jos siis tunne alkaa kuljettaa sinua, älä kiihdytä vauhtia, vaan pysähdy. ”Jäitä hattuun tai käytä harkintaa” onnistuu ainoastaan saadessamme tunnekeskuksemme rauhoittumaan ja rationaalisen puolemme arvioimaan tilannetta ja toimimaan.
Huoli on totta ja sitä karkuun ei kannata juosta. Jokainen meistä on aika ajoin huolissaan ainakin jostain. Se on pelon sukulainen ja tunteena sen tehtävä on pitää meidät ihmisinä hengissä. Huoli voi kohdistua tähän hetkeen tai tulevaisuuteen. Se on tunteena aina ihmiselle totta, mutta huolen syy ei silti aina toteudu. Huolien kohtaaminen johtamistyössä on kuitenkin äärettömän tärkeää, koska ne syövät kapasiteettiamme, harkintakykyämme, ongelmanratkaisutaitoamme ja luovuuttamme. Jos huoli ohjaa meitä, yleensä vastaukset ovat mustavalkoisia. Huolettomampi ihminen taas kykenee näkemään enemmän mahdollisuuksia ja löytämään ratkaisuja tuttujen polkujen ulkopuolelta. Huolista on siis puhuttava, jotta syntyy tilaa harkinnalle ja nopeiden ratkaisuiden sijaan nähden parhaille ratkaisuille.
Huolista on siis puhuttava, jotta syntyy tilaa harkinnalle ja nopeiden ratkaisuiden sijaan nähden parhaille ratkaisuille.
Ruorin on pysyttävä käsissä. Johtajan tärkein asia on huolehtia hänen vastuullaan olevista ihmisistä. Kun emme voi vaikuttaa ympäristömme ulkoisiin muutoksiin, voimme vaikuttaa ihmisten kokemukseen psykologisesta turvallisuudesta. Kriisin keskellä ihmiset kaipaavat ilmapiiriä, jossa he saavat olla omia itsejään. Yksi haluaa keskittyä työhönsä, toinen kertoa fiiliksensä, kolmas pyytää apua huonosti nukutun yön takia. Johtajalla pysyy ruori käsissä, kun hänen itsensäkään ei tarvitse olla kone. Ruorilla pidetään ennen kaikkea laiva oikeassa suunnassa. Erityisesti myrskyn keskellä ihmiset tarvitsevat vakautta ja muistutusta siitä, mihin tärkeään suuntaan olimmekaan menossa.
Kuori ei synnytä luottamusta. Joskus yllättävät kriisit saavat meidät suojautumaan, nostamaan piikkimme pystyyn tai vetämään panssarikuori päälle. Emme halua näyttää haavoittuvuuttamme. Panssareillekin on paikkansa, mutta ne eivät ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa synnytä turvallisuuden kokemusta.
Myös johtaja voi avata kuortaan ja näyttää tunteitaan. Se, että sanomme vaikkapa kokeneemme surua, ei tee meistä kykenemättömiä suoriutumaan tehtävistämme. Päinvastoin, se avaa kanavan muillekin tuoda esiin tunteita, jotka heikentävät näkyvyyttä.
Muori-sana tarkoittaa vanhaa naista. Jokainen johtaja tarvitsee muorin, ihmisen, jolla on elämänkokemuksesta nousevaa viisautta. Sellainen ihminen voi kriisin keskellä tuoda ajatuksia siitä, mikä voisi olla hyvää elämää tässä hetkessä, mikä on juuri nyt tärkeää ja miten ratkaisumme nyt vaikuttavat kauas tulevaisuuteen. Viisas ihminen muistuttaa ensi vuoden keväästä ja siitä, että aina on hyvä päivä paistaa lettuja.
Viisas ihminen muistuttaa ensi vuoden keväästä ja siitä, että aina on hyvä päivä paistaa lettuja.
Vuori on korkea ja sen yli mennään yhdessä. Joskus lamaudumme omien ajatustemme äärellä. Yleensä se johtuu siitä, ettemme yksinkertaisesti löydä ratkaisua. Olemme kuvitelleet, että vastaus pitäisi löytyä juuri meidän päästämme. Tämä tapahtuu varsinkin silloin, kun olemme vetäneet kuoren suojaamaan itseämme. Mutta mitä suurempi haaste on sitä enemmän me ihmisinä tarvitsemme toisiamme. Vain yhteistä ajatteluamme, luovuuttamme ja ongelmanratkaisua hyödyntäen voimme löytää kaiken tarvitsemamme vuoren ylitykseen. Yhdessä löydetyt vastaukset pitävät meidät liikkeellä. Mikä onkaan positiivinen visiomme, kenen avulla ja tuella onnistumme, mitä teemme tänään tai nyt? Jokainen vuori ylitetään askel kerrallaan. Tänään näemme reitistä hieman, huomenna olemme toisessa kohdassa ja maisema on muuttunut. Ei mennä asioiden edelle, vaan otetaan yksi askel kerrallaan.
Elina toimii Milestonessa toimitusjohtajana ja ylimmän johdon valmentajana
Elina Aaltolainen
040 50 44 707
elina.aaltolainen@milestone.fi