Kuvittele kaunis keväinen aamu, kun olet juuri tullut työpaikallesi, saanut kupin tummapaahtoista lempikahviasi ja yllättäen pomosi ääni leikkaa läpi ihanan hiljaisuuden: Hei saikkukuningas!
Millainen tunne heräisi? Antaisitko heti kaikkesi työsi kehittämiselle, yhteistyölle yli organisaatiorajojen tai vaikkapa uuden oppimiselle? Miten hänen suhtautumisensa sinuun vaikuttaisi motivaatioosi? Syntyisikö halu ylittää asiakkaidesi odotukset päivä toisensa jälkeen?
Jos sinua kutsuttaisiin aamulla saikkukuninkaaksi, tietäisit jonkin olevan pielessä. Mutta miksi voi olla vaikeampaa tunnistaa huonoa oloaan, kun se liittyy jatkuvien muutosten tuomaan huoleen siitä pysynkö mukana, opinko, arvostetaanko osaamistani uuden rakentamisessa, löydänkö merkityksen työlleni uudessa työnkuvassa, onko uudessa tiimissä hyvä olla, saako siellä apua ja tukea?
Molemmissa esimerkeissä haasteena on esimiehen ihmiskäsitys. Ensimmäisessä esimerkissä kysymys on siitä, että esimies ei arvosta työntekijäänsä. Jälkimmäisessä haasteet liittyvät kysymykseen omasta arvosta, ymmärrykseen ihmisten tunteiden kohtaamisen tärkeydestä muutoksessa, työn merkityksen löytämisen tarpeesta sekä tarpeesta kuulua turvalliseen ryhmään. Ensimmäisessä on helppo huomata vakavampi ihmiskäsityksen vaurio, jälkimmäisessä se piiloutuu työelämän arkeen.
Lue lisää ihmiskäsityksestä Tulevaisuuden työelämä -lehden artikkelista: http://news.calcus.com/milestone-consulting/
