Kohti virheistä oppivaa kulttuuria.
Virheet, epäonnistumiset ja vastoinkäymiset kuuluvat (työ)elämään. Ratkaisevaa on se, miten yllättävästä tilanteesta selvitään nopeasti takaisin oikeaan suuntaan – joko samaan tai uuteen parempaan suuntaan. Sekä se, opitaanko niistä yhdessä vai lakaistaanko ongelmat maton alle ja pidetään peukkuja, että ongelma ei toistu. Pahimmillaan epäonnistumisen kohdatessa jäädään etsimään syyllistä ja tuijottamaan peruutuspeiliin.
Virheet kuuluvat elämään. Ihminen on keskeneräinen, eikä näin ollen ikinä valmis tai täydellinen. Epäonnistumisista puhuttaessa tulee muistaa, että niiden seuraukset vaihtelevat suuresti riippuen siitä:
millainen epäonnistuminen on ja
millaisessa toimintaympäristössä se tapahtuu.
Menestyviä yrityksiä yhdistää virheet salliva ja niistä oppiva kulttuuri. Mikäli organisaation kulttuuri ei salli epäonnistumisia tai rankaisee niiden tekemisestä, vahvistetaan todennäköisesti käyttäytymistä, jossa työntekijät pelaavat vain varman päälle.
Virhe, moka vai epäonnistuminen?
Kun puhutaan epäonnistumisesta, on ensin hyvä määritellä mitä epäonnistuminen tarkoittaa.
Wikipedian mukaan epäonnistumista on se, ettei jokin onnistu odotusten mukaisesti. Voidaan siis todeta, että epäonnistuminen on onnistumisen puutetta. Jotain sellaista, jossa lopputulos poikkeaa siitä mitä odotettiin tai haluttiin.
Epäonnistumisten lisäksi on olemassa puhtaita virheitä. Sellaisia missä kaikki ei mennyt nappiin, mutta, jossa tiedetään miten asian pitäisi olla. Virhe voi esimerkiksi tapahtua kiireessä, epähuomiossa, vahingossa, välinpitämättömyydestä tai vaikka huolimattomuudesta. Nämä ovat niitä virheitä, joita ei oikeastaan edes pitäisi käydä. Mutta näitä inhimillisiä erehdyksiä sattuu ja tapahtuu koko ajan ja kaikkialla.
Hyvä epäonnistuminen johtaa oppimiseen
Ensimmäinen askel epäonnistumisen käsittelyssä on ylipäätään tunnistaa se, että ei mennyt nappiin. Käsi ylös virheen merkiksi, oli se sitten oma tai toisen. Seuraavaksi (toki ongelman ratkaisun jälkeen) on hyvä tunnistaa, millainen epäonnistuminen tai virhe oli ja mitä siitä voidaan oppia.
Epäonnistumiset voidaan karkeasti jakaa kolmeen kategoriaan;
Yksinkertainen epäonnistuminen eli virhe. (Tiedämme miten tämän kuuluisi mennä.)
Monimutkainen epäonnistuminen eli monien sattumien summa. (Tämä voi olla tilanne, jossa useat toisistaan riippuvaiset tai riippumattomat sattumat aiheuttavat virheen tai yhdistyvät uudella tavalla aiheuttaen epäonnistumisen).
Älykäs epäonnistuminen, eli tilanne jossa kokeiltiin jotain aivan uutta mutta epäonnistuttiin. (Nämä johtuvat harkituista kokeiluista ja älykkäistä riskeistä. Nämä mahdollistavat hyödyllisen oppimisen, jonka avulla voimme edetä viisaammin kohti uutta kokeilua.)
Seuraava vaihe on tunnistaa, millaisessa toimintaympäristössä epäonnistuminen tapahtui. Esimerkiksi sairaalassa tehty inhimillinen virhe kiireessä tai vahingossa voi pahimmillaan vaarantaa potilaan hengen. Kokeilevaan ja uutta luovaan työhön älykkäät epäonnistumiset kuuluvat väistämättä. On sanottu, että yhtä onnistumista kohden tarvitaan 10 000 epäonnistumista. Tai ainakin niin monta prototyyppiä Thomas Edison rakensi sähkölampusta ennen onnistumistaan. Tästä juontaakin sanonta:
“I have not failed. I’ve just found 10,000 ways that won’t work.” - Thomas Edison
Moka on lahja vai onko?
Usein sanotaan, että epäonnistumisia tulee juhlia. Epäonnistuminen on ehdottomasti nopein tapa oppia ja kehittyä. Siinä mielessä moka on lahja. Harva meistä tekee saman virheen yhä uudelleen ja uudelleen. En kuitenkaan kehoittaisi juhlimaan kaikkia epäonnistumisia ja mokia.
Ne yksinkertaiset virheet, jotka aiheutuvat siitä, että tekijällä ei ole riittävästi tietoa tai osaamista, tai mikäli tekijä arvailee, miten asia tehdään, on estettävissä ja niiden määrä on vähennettävissä.
Monimutkaisia virheitä on mahdollista puolestaan ennakoida ja lieventää. Yhtenä metodina vaikkapa seurausten tutkiminen eli ns. pre-mortem. Seurausten tutkimisen tarkoituksena on varmistaa onnistuminen - visioimalla epäonnistuminen. Tämä tarkoittaa, että ajattelemme pidemmälle kuin mikä näyttää ilmeiseltä. Jälkiviisauskokeessa tunnistetaan ja nimetään kaikki mahdolliset syyt ja seuraukset tulevan epäonnistumisen takana. Se mahdollistaa positiivisen keskustelun uhkista ja lisää todennäköisyyttä, että uhat ja heikkoudet tunnistetaan ajoissa, eikä virhettä tarvitse edes tehdä.
Juhlinnan ja tunnustuksen arvoisia epäonnistumisia ovat älykkäät epäonnistumiset. Ne mahdollistavat oppimisen, uudistumisen ja kehittymisen. Nämä epäonnistumiset saattavat olla tie menestykseen.
Miksi sitten mokailun myöntäminen itselleen tai muille on vaikeaa?
Matka häpeällisen ja nolon mokan myöntämisestä sen juhlimiseen on pitkä ja vaatii rohkeutta sekä kulttuurin tukea. Harvapa meistä haluaa näyttää osaamattomalta tai epäpätevältä. Epäonnistumiseen liittyy myös vahvoja negatiivisia tunteita, kuten pettymystä, noloutta, häpeää ja turhautumista. Jokainen meistä varmasti muistaa sen kun homma meni päin persettä ja ärsytti ja nolotti niin, että olisi tehnyt mieli vajota maan alle.
Virheitä sallivaa kulttuuria voi tietoisesti rakentaa. Ensimmäinen askel on kehittää tiimien psykologista turvallisuutta, jotta ihmiset kokevat itseilmaisun turvalliseksi eivätkä pelkää nostaa epäonnistumisia esiin.
Viisi askelta parempaan epäonnistumiseen:
Kannusta kokeilemaan. Oppikaa epäonnistumaan nopeasti. (Pilotoi ja kokeile.)
Kohtaa epäonnistumiset rakentavasti. Ole utelias. (Opi kokeiluista ja epäonnistumisista. Ymmärrä mikä toimii ja mikä ei toimi.)
Osallista tiimi mukaan ongelmanratkaisuun. (Tunnistakaa ja korjatkaa epäkohdat.)
Pilotoi ja kokeile uudelleen. Kannusta kokeilemaan.
Kun kohtaat (älykkään) epäonnistumisen, älä kysy: ”Kuka tämän teki?”, vaan ”Mitä tapahtui ja miten tähän päädyttiin?”
Jos haluat kuulla miten Milestonen voi auttaa muotoilemaan virheitä sallivaa ja niistä oppivaa yrityskulttuuria, ota yhteyttä. Vähintäänkin saat mielenkiintoisen ja ajatuksia tuulettavan keskustelun ja parhaimmillaan voimme rakentaa yhdessä kulttuurin, jossa jokainen uskaltaa nostaa esiin epäkohtia ja ongelmia sekä osallistuu aktiivisesti niiden ratkaisuun.
Matilda toimii Milestonessa kulttuurimuotoilijana.
Matilda Kivinen
p. 040 1609141
matilda@milestone.fi