top of page
Jenni Nyystilä

Inhimillinen Muutosmatka työn murroskohdassa

Nämä poikkeukselliset ajat, joita olemme eläneet, ovat kestäneet rohkeitakin arvailuja paljon kauemmin. Osa ihmisistä on kokenut poikkeusaikojen parantaneen omia työolojaan. Töistä vapaalle on lyhyt matka ja siirtymiseen tai epäviralliseen sosialisoimiseen käytetyn ajan on voinut käyttää itselle tärkeämpiin asioihin. Jos kuulut tähän porukkaan, en voi olla kuin iloinen puolestasi!


Tämä kirjoitus ei kuitenkaan ole suunnattu niille, jotka ovat kokeneet pääsääntöisesti viihtyvänsä tässä uudessa tavassa tehdä töitä, vaan heille, jotka ovat sinnitelleet päivästä toiseen vihreän valon ja monitorin äärellä. Siis sinulle, joka olet kokenut monia ristiriitaisia tunteita ja mielenailahduksia omaan työhösi, sen merkityksellisyyteen sekä omaan sitoutuneisuuteesi liittyen.


Energiaa vai apatiaa?


Yksi henkilökohtaiseen jaksamiseen, työnmielekkyyteen ja sitoutuneisuuteen merkittävästi vaikuttava kysymys on, antaako työtehtävä energiaa vai viekö se sitä. Työ ja työtehtävät, jotka energisoivat, tuovat työhön sujumista, intoa ja iloa. Sellaiseen kokee helposti sitoutuvansa. Jos työ vie enemmän energiaa kuin antaa ja yhteyttä muihin ihmisiin ei ole, ollaan nopeasti tympeässä apatiassa, jossa päivät ovat samaa haalean harmaata mössöä eikä verkkareiden puhtaudella ole enää niin väliä.


Sitoutuminen omaan työtehtävään ja työnantajaan on monialainen ilmiö, jota on teorisoitu ja tutkittu paljon. Eikä se mikään ihme ole. Sitoutuminen on jokaisen yrityksen tuloskyvyn pohjana. Sitoutuminen on henkinen liima työntekijän ja työnantajan välillä, mutta se on paljon muutakin kuten tuotteliaisuutta, vastuullisuutta ja proaktiivisuutta. Sitoutuminen on siis keino onnistumiseen – ei niinkään päämäärä.


Miten ylläpitää sitoutumista valokuidun välityksellä?


Sitoutumiseen johtavia syitä ja näkökulmia on lukuisia. Itselleni päällimmäisiksi asioiksi mieleen nousee työn merkityksellisyyden kokemus, henkilökohtaisia arvoja vastaava työ, omia tarpeita vastaava yhteisöllisyys sekä kuulluksi tuleminen juuri sellaisena kuin on – omana itsenään.


Oman työn merkitys voi helposti hämärtyä vihreää valoa ja monitorilla pyöriviä palluroita päivästä toiseen tuijotellessa. Joissakin yrityksissä on poikkeusaikoina yritetty kaikenlaista team spirittiä ja osassa ei ollenkaan, mutta kysymys on kummassakin tilanteessa sama: Mikä on meidän työntekijöidemme sitoutuneisuus näiden poikkeuksellisten olojen keskellä? Miten olemme onnistuneet luomaan merkityksen kokemuksia virtuaalisessa kanssakäymisessä? Miten olemme osanneet rakentaa yhteyttä valokuitua pitkin? Virtuaalinen maailma on kuitenkin aina vain todellisuuden toisento: siitä puuttuu ihmisten lämpö ja energia sekä pienet inhimilliset vivahteet, jotka rakentavat kokemusta yhteydestä. Siksipä paraskin virtuaalinen yritys voi mielestäni päästä vain puolitiehen.


Tästä syystä on aiheellista epäillä, että monen työntekijän henkinen yhteys työnantajaansa - ei siis omaan asiantuntijuuteensa - vaan työtä tarjoavaan yritykseen, on entisestään heikentynyt. On myös syytä nähdä, että sitten kun voimme taas kohdata toisemme ja rohkeasti lähteä ulos ja eteenpäin, moni miettii omaa sitoutumistaan työnantajaansa uudemman kerran.


Murroskohtaan on saatavilla tukea


Kulunut vuosi on ollut raskas monille, ja monet kokevat olevansa jonkinlaisessa murroskohdassa omassa työssään. Poikkeukselliset ajat ovat ravistelleet työntekemisen tapoja ja nostaneet meissä uusiakin pohdintoja pintaan. Milestonen kehittämä digitaalinen palvelu: Inhimillinen Muutosmatka on suunnattu ihmisille, jotka haluavat pysähtyä pohtimaan oman työnsä merkityksellisyyksiä, omia vahvuuksiaan, mahdollisuuksiaan ja suuntaa, johon kulkea. Kuuden viikon matkalla pääsee sukeltamaan omiin tunteisiin, merkityksiin ja toiveisiin sekä voimaantua ottamaan vastuuta omasta suunnasta oli se sitten kohti jo olemassa olevaa tai pois vanhasta. Inhimillinen Muutosmatka on yrityksen kulttuuriteko, joka mahdollistaa turvallisen paikan vahvistaa ihmislähtöisyyttä kaikilla ihmisyyden osa-alueilla.


Ehdotankin, että syksyn tullen voisimme yhdessä pysähtyä ja kysyä: ”Miten minä voin, miten sinä voit, miten me voimme yhdessä?”.



Jenni toimii Milestonessa kulttuurimuotoilijana.

Jenni Nyystilä

040 8644992

jenni.nyystila@milestone.fi

Comments


bottom of page