Fuusiot, muutokset työajoissa, yhteistoimintaneuvottelut, työpaikkojen siirtämiset toisille paikkakunnille tai vaikkapa ennenaikaiset eläkkeelle jäämiset ovat tilanteita, jotka voivat aiheuttaa epävarmuutta työpaikoilla. Epävarmuus on psykologinen tila, jonka taustalla on usein yksi tai useampia tunteita: turvallisuuden tunteen heikkenemistä, jatkuvuuden tunteen häviämistä, merkityksettömyyden ja arvottomuuden tunteita, työn menettämisen, hylätyksi tulemisen tai kontrollin menettämisen pelkoa.
Esimiestyö näkökulmasta tilanteet, joissa varsinainen muutos ei ole vielä tiedossa, mutta sen tietoisuuden herättämät huolet ja pelot ovat arjessa totta, ovat usein vaikeita johtamistilanteita. Kokemuksemme mukaan tämä johtuu siitä, että monilla esimiehillä on hyvin rationaalinen suhtautuminen johtamiseen. Jos ei ole mitään faktoja, mitä kertoa tai johtaa, ei ole mitään johdettavaa. Tällöin arjessa jatketaan ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut, silloinkin, kun omaa rintaa kalvaa ja kotona huomaa olevansa normitasoa kireämpi.
Ihminen on tunteva, mutta kykenevä myös rationaaliseen ajatteluun
Ihminen ei kykene tekemään elämässä pienintäkään päätöstä ilman tunteita. Valkoisen ja sinisen paidan välillä valitseminen aamuisin on tunnepäätös, joka muuttuu lähes mahdottomaksi ilman tunteita. Siitä huolimatta, että me olemme tuntevia olentoja ja nuo ihastuttavat ja välillä vihastuttavat äkilliset mielenliikkeemme suuntaavat motivaatiotamme joka päivä, ei meistä suurin osa ole koskaan saanut opiskella tunteiden kohtaamisen taitoja.
Tässä siis lyhyt oppimäärä tunteiden kohtaamisesta ja hallitsemisesta kolmen ohjeen muodossa. Joskus äidin neuvot ovat parhaat ja nyt niitä tuleekin. Nämä ovat ohjeita, joita äitini on minulle opettanut silloin, kun pää on ollut jo syvällä sementissä, eikä valoa ole näkynyt. Ne ovat auttaneet minua myös työelämän kiperissä tilanteissa. Toivottavasti ne auttavat sinua esimiestyössäsi johtamaan paremmin niitä tilanteita, joissa epävarmuus kalvaa ja rationaalinen ajattelu ei riitä.
”Pelko puhumalla puolittuu.”
Vanha kansa on neuvonut meitä puhumaan tunteista. Tämä ei ole pelkästään akkojen puuhaa tai hukkaan heitettyä aikaa, vaan päinvastoin, tutkimusten mukaan tunteista puhuminen vähentää tunteen voimakkuutta ja vapauttaa voimavaroja, lisää joustavuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Lisäksi tunteista puhutaan joka tapauksessa epävarmoina aikoina käytäväpuheissa juorujen, huhujen ja väärien tulkintojen kautta. Esimies voi siis valita, haluaako hän tunteiden johtavan organisaatiota vai johtaako hän tunteita esim. yhteisen keskustelun kautta, jossa kootaan porukan huolet ja mietitään yhdessä, mihin niistä voidaan vaikuttaa ja mitkä huolet pitää yhdessä todeta tosiksi ja hyväksyä niiden läsnäolo.
”Murehditaan sitten, kun sen aika on.”
Ihminen on tiettävästi ainut eläin, joka pystyy kuvittelemaan jonkinlaisen tulevaisuuden, ahdistumaan tästä tulevaisuudesta ja lopulta saamaan vaikkapa kehonsa kriittiseen tilaan oman kuvitelmansa johdosta. Mielikuvituksesta on toki ihmisille paljon hyötyä, mutta on myös hetkiä, jolloin se ei palvele meitä. Epävarmoina aikoina vaikea, mutta opittavissa oleva taito on ns. avoimen tulevaisuuden ajattelutapa. Tämä tarkoittaa, että pyrimme aktiivisesti pitämään tulevaisuuden avoimena, eli tuntemattomana tai avoimena eli emme ole itse antaneet sille etukäteen negatiivista sisältöä. Kukaan meistä ei tiedä, mitä huominen tai edes seuraava mutka tuo tullessaan, joten annetaan todellisuuden olla avoin. Esimiestyössä tämä ei siis tarkoita tulevaisuuden maalaamista yhtään valoisammaksi tai synkemmäksi, kuin mitä faktoista voi päätellä, vaan yhteisen ajattelun ohjaamista pohtimaan sellaisia asioita, joihin nyt voidaan vaikuttaa. Toisaalta, jos huolia tulevaisuudesta herää, luvataan palata niiden käsittelyyn heti, jos ne osoittautuvat todeksi.
Aktiivisessa käytössä voi olla esim. ns. ”huoliparkki” asioille, joista ei ole vielä faktoja. Huolien noustessa esiin ne kirjataan ylös esim. tiimipalaverissa ja jos niitä tukevia faktoja myöhemmin tulee, voidaan ne ottaa parkista takaisin käsittelyyn. Tällöin myös osoitetaan, että kaikki huolet otetaan vakavasti, mutta kaikkia uhkakuvia ei tarvitse pitää totena, tai niihin heti reagoida.
"Jos pimeässä ei näe pitkälle, edetään yksi mielekkäin askel kerrallaan."
Joskus epävarmat tilanteet saavat meidät ahdistumaan, koska emme ole ihan varmoja, miten meidän pitäisi edetä. Yritämme tehdä suunnitelmia ja kaikki vaihtoehdot tuntuvat yhtä huonoilta. Tällöin saattaa auttaa ajatus, että otetaan vain yksi askel ja arvioidaan sen jälkeen seuraavaa sen sijaan, että yritettäisiin arvata kymmenen seuraavaa askelta. Tämän strategian salaisuus piilee kahdessa asiassa. Ensiksikin siinä, että iso päätös yleensä pelottaa enemmän kuin pieni, eli pilkomme huolen pienempiin osiin. Toiseksi, sen jälkeen, kun olemme ottaneet yhden askeleen, on maisema erilainen verrattuna siihen, mistä lähdimme ja meillä on parempi kyky arvioida seuraavaa askelta. Jokaisessa työelämän muutoksessa ei uuden hyödyt ole heti selvät tai emme pysty niitä vielä näkemään. Esimiehiä on kautta aikojen opetettu johtamaan positiivisen vision toteutumista, mutta silloin kun sitä ei ole, voidaan sen sijaan johtaa työn merkitystä. Keskitytään siis tänään niihin pieniin askeliin ja asioihin, jotka ovat mielekkäitä meille ja arvokkaita asiakkaille.
Jääkaappini ovessa on magneetti, missä lukee: ”Oh no, my mother was right about everything!”
Kiinnostuitko?
Lataa käyttöösi ilmainen työkalu epävarmuuden hetkiin: Itsensäjohtamisen kortit
Tai tule keskustelemaan Milestonen Slackiin aiheesta lisää.
Voit myös kutsua meidät käymään ja keskustellaan lisää miten Milestone voi tukea organisaationne muutosvalmiuksia.
Elina toimii Milestonen toimitusjohtajana sekä kulttuuristrategina.
Elina Aaltolainen
040 504 4707
elina@milestone.fi